Tänään Uudessa jutussa todettiin minusta hyvin kirjastojen nykytodellisuus:
"Riie Heikkilän mukaan varausten ja suosion mukana meneminen on osa suomalaisissa kirjastoissa paraikaa tapahtuvaa suurta muutosta. Se on johtamassa siihen, että kirjastoista tulee yhtä enemmän "Spotify-tyyppisiä mukavuusalueita".
Kuluttaja saa useammin sitä, mitä haluaa, mutta löytää harvemmin jotain, mitä ei tiennyt haluavansa.
"Luulen, että valitettavasti kirjastot ovat ovat nielaisemassa syötin, että niiden pitää osoittaa arvoaan menemällä kirjakauppamaiseen suuntaan", Heikkilä sanoo."
Kyllä, lukijoille pitää tarjota heitä kiinnostavaa aineistoa, mutta silti ihmettelin hieman jutun keskusteluosiossa Tampereen kirjastopalvelujohtajan (?) kommenttia: "Ei kuntalaisten verorahoilla voi hankkia heille aineistoa, joka on ehkä laadukasta mutta jota kukaan ei lainaa. Kuriositeetit saa vaikka kaukolainana toisesta kunnasta, mutta maksusta." Olen ehkä idealisti, mutta minusta kuntalaisten verorahoilla ei voi myöskään hankkia pelkkää Remestä. Ja toisekseen, jos jokainen kunta ajattelee että naapurikunnasta voi lainata, kuka lopulta ostaa sitä vähälevikkistä kirjallisuutta? Ja edelleen: miksi pelätään sitä, jos kirjoissa on varausjonoa? Maailmassa on miljoona muutakin kirjaa, mitä voi lukea sillä välin kuin odottelee sitä Rämöä.
Sokeasti numeroilla ei tietenkään voi poistaa, mutta tommoset lukemat povaa kyllä vähintään muutaman sadan kappaleen poistoja...
Siis siinä mielessä, että paljonko poistoista menee kaupaksi huimalla euron hinnalla.
