Tylsiä kuvia täälläkin jo liian tutusta paikasta, eli Aurajoen rannasta Virnamäen tienoilla. Mutta kuvista ei näykään, miten luovasti tuuli heilutti koivun ja ties minkä puun larvaa toissapäivänä. Ei lakattu ihmettelemästä, kuinka eri tavoin vierekkäiset erilajiset puut vilkuttivat lehtiään (vain haavat helisivät) ja taivuttivat oksiaan, ja isojen heinäpeltojen aaltoilu veti alavertoja joen toisen rannan suurten puumassojen kollektiiviselle latvakoreografialle. Ihan siinä tunsi sisimmässään tanssivansa mukana. Tässä iässä!
Pääteltiin, että taitaa olla kesä.
Joka tapauksessa tulossa ensimmäinen mittumaari tässä kodissa, edellinen kun meni remontti-evakossa, ja tässähän villi luonto alkaa takapihalta, ellei ennen.